Edellisellä poikaporukkamme pidemmällä reissulla Indonesiassa ja Singaporessa oli puhetta, että tehdään näitä kaukomatkoja aina olympiavuosina ja välivuosina tehdään A-luokan matkoja Euroopassa. No joitakin Euroopan reissuja on tässä välissä tehty sekä A- että B-luokan matkoina ja tietysti perhepiirissä kaukomatkoja.

Vajaa vuosi sitten alkoi tulla taas painetta aloittaa matkajärjestelyt. Tunnustettakoon tässä, että kotijoukoille matkaamme markkinoitiin minun 50-vuotisjuhlamatkalla. Suoritin tiedusteluja mahdollisista osallistujista ja aloin suunnitella reissua Vietnamiin. Edellisen olympiavuosireissun osallistujista luonnollisesti Mats ja Mixu olivat heti valmiina lähtöön. Ribo sentään taisi harkita vuorokauden verran ennen sitovaa ilmoittautumistaan. Muut kaukomatkaajat eivät tällä kertaa olleet valmiita lähtemään kanssamme eikä kaukomatkaajaryhmäämme löytynyt kyselyistä huolimatta uusia jäseniä. Joutsenosta ei ketään kysytty.

Ymmärrän hyvin, että Harrylla alkaa olla jo ikää sen verran, ettei tällaisten poikasten reissuille halua ole enää lähteä. Harryhan tuli miehen ikään tässä heti kohta minun jälkeeni. Harry panostanee enemmän karaoken SM-kisoihin ja Tankomarkkinoille.

Veljeni Kauko taas panostaa uraansa. Kauko on, kuten kaikki tiedämme, aivan loistava seuramies ja tähän blogiinkin olisi Kaukon myötä tullut paljon lisää tapahtumakertomuksia, mutta mennään nyt näillä.

Pikku Nikolai on vajaan vuoden verran jahkaillut lähteäkö vai eikö lähteä. Jossain vaiheessa näytti jo melko varmalta hänen osallistumisensa reissulle ja näin jo painajaisia siitä kuinka Nikolai köllöttelee lentokoneen lattialla meidän vasta saapuessamme koneeseen ja pyytää lentoemoilta lisää punkkua. Hyvin todentuntuinen uni. Viimeisimmän tiedon mukaan Nikolai ei tänä syksynä lähde Vietnamiin vaan panostaa lähialuematkailuun. Mutta miehen tuntien kaikki voi vielä muuttua.

Muista herroista, joita olisimme mieluusti mukaan ottaneet, en tässä viitsi paljoa kirjoitella. Kaikki mukaan pyydetyt ovat jatkossa tervetulleita mukaan reissuillemme vaikkeivat nyt lähteneetkään. Ai niin Jarna. Jarnan kohdalla alkaa kohta kyselyt harventua. Jarna panostaa nyt siihen, että pian Jarnan perheen elanto tulee NBA:sta. Selvennyksenä sanottakoon ettei siis Jarnasta ole tulossa vanhoilla päivillään koripalloilijaa, mutta jälkikasvussa on poikkeuksellista lahjakkuutta.

No nyt on alustukset tehty ja on aika lähteä odottelemaan junaa, joka vie meidät lentoasemalle. Mielessä soi jo J Karjalaisen osuvat lyriikat:

Taas mennään
en tiedä mihin,
mutta mä meen.
Kuin kulkuri matkaa
uutta laulua teen.

Yksinäinen junanpilli
on kulkureiden tunnari.
Tämä vanha kitara
on ainut matkakaveri.

Hei Hei musta tuntuu
että mä meen.
Kuin kulkuri matkaa
uutta laulua teen.

Ei kukaan ole pyytänyt lähtemään,
silti tuskin paikoilleni jään.

Niinkuin tuntematon tie
laulu eteenpäin vie.
Vähät eväät repussa
määränpää missä lie.

Hei Hei musta tuntuu
että mä meen.
Kuin kulkuri matkaa
uutta laulua teen.

Älä kysy mikä saa mut lähtemään.
En sitä tiedä
kovin hyvin aina
itsekään.

Mut niinkuin kaikki matkoillaan
ikävöivät rakkaitaan,
niin myös minä laulussani
(se saa mut) nopeammin kulkemaan.

Hei Hei musta tuntuu
että mä meen.
Kuin kulkuri matkaa
uutta laulua teen.

Katsotaan milloin ehdin kirjailla lisää matkamme tapahtumista, joita varmasti riittää. Ihan kivasti on riittänyt "haasteita" matkamme suhteen jo ennen junan pillin vislaustakin.