Nyt kun on ensimmäinen puolipilvinen päivä reissumme aikana alkaa tummia pilviä kasautua myös blogistin otsalohkoon ja siirryn tällä kertaa asiapitoisesta dokumentoinnista kantaaottavampaan mielipidekirjoitukseen.

Kyllä meillä suomalaisilla olisi paljon opittavaa näiden vähän vähemmin kehittyneiden Aasian maiden ihmisten elämäntavasta ja ajattelusta. Me omaamme, tai suurin osa meistä, ns. luterilaisen työmoraalin. Minun mielestäni se tarkoittaa ilotonta, liian vastuuntuntoista, liian työkeskeistä elämäntyyliä. Arkemme on pelkkää suorittamista sekä töissä että kotona. Tavaraa ja mammonaa haalitaan siihen tahtiin, ettei ehditä nauttia elämästä. Myös siinä arjessa tulisi jatkuvan suorittamisen sijaan olla aikaa nauttia elämän pikkuasioista. Me emme osaa arvostaa sitä, miten hyvin meillä asiat loppujen lopuksi ovat, vaan vertaamme omaa elämäämme siihen naapurin elämään, jolla ulkoiset puitteet ovat mielestämme aina paremmin kuin meillä. Ulkoiset puitteet ovat usein kulissia, joka ei kerro yhtään siitä miten naapureilla oikeasti menee. Ja koko ajan ajatellaan, että mitä ne muut minusta ajattelevat. Kyllä me ollaan oikeasti h...tin tyhmiä! 

Työelämässä painetaan ihan simona, vaikka monta kertaa vähempikin riittäisi. Pahimmassa tapauksessa, kuten minulla, työasiat tulevat vielä vapaa-ajallakin ajatuksiin ja voivat aiheuttaa unettomia öitä. No pirunmoista stressiä ainakin. Onneksi olen elämänkokemuksen myötä oppinut käsittelemään painetilojani paremmin. Kenenkään hautakivessä en ole nähnyt tekstiä "Tosi kova työmies" tai "Tällä naisella ei ollut paljoa sairauspoissaoloja, tuli kovassa nuhassakin töihin".

Ja sitten jaksetaan valittaa veroista, joita palkkatuloistamme joudumme maksamaan. Emme pääosin jaksa muistaa, että niillä veroilla ja veroluontoisilla maksuilla kustannetaan koulutuksemme, terveydenhoitomme, toimivan infrastruktuurin, eläkkeemme jne. Mutta me vaan valitetaan ja etsimällä etsitään mistä pystyisimme mielemme pahoittamaan. Siihen en tässä ota kantaa onko ne veroprosentit meilläkään ihan oikein eri kansanryhmien välillä. Niissä saattaisi olla pientä fiilausta.

Ja hirveintä ovat sitten nuo työvuoromme. Miten ne voivatkin olla niin hanurista? Listanlaatijan täytyy käyttää todella paljon aikaa, että saa meille kullekin tehtyä mahdollisimman paljon kiusaa työvuorojen muodossa. Tahallaan laittaa meille työvuoroja juuri kun on kaverilla tuppervaara-kutsut. Ja mites ne toissavuotiset kynttiläkutsut? Ohi menivät nekin, oli yövuoro, ei päässyt kynttilästä nauttimaan. Entäpä ne pitkät työputket? Minähän nimenomaan toivoin lyhyitä työputkia ja pitkiä vapaaputkia, ja tämä p...le laittaa just päinvastoin. Kaverille se teki niin, ettei sillä ollut työkykyä ylläpitävien firman urheilukisojen jälkeen kuin kaksi vapaapäivää. Eihän siinä ajassa millään toivu kolmen vuorokauden turnauksesta. Kaverin piti hakea saikkua. Syksyllä miulta jäi iltavuoron takia yksi SaiPan harjoituspelikin näkemättä, ja sen SaiPa vielä voitti. On varsinainen m...kku tuo vuorosuunnittelija, tahallaan teki senkin kun tiesi SaiPan voittavan.

Meidän elämämme menee sekaisin jos suosikkijoukkue häviää voittomaalikisassa tai jos emme saa parturiaikaa juuri perjantai-iltapäivälle. Täysin katastrofaalista on jos Kossu-pullon tai bensan hinta nousee 5:llä prosentilla. Tai jos marraskuussa sataa lunta ja Volvon alla on ne Hankookin Silestonet. Voi perkule, kun meillä on loppujen lopuksi pienet murheet, mutta omalle kohdalle sattuessa ihan ylivoimaiset.

Osaisimmepa arvostaa kotimaatamme, sen puhtautta ja turvallisuutta. Sen hyvää koulutusjärjestelmää jne. Olisimmepa tyytyväisiä jokaiseen terveeseen päiväämme, oli se sitten työ- tai vapaapäivä. Osaisimmepa nauttia myös niistä työvuoroista, vaikka ne juuri vääränä ajankohtana ovatkin. Nauttisimmepa arjesta oman ihanan perheemme ja hyvien ystävien seurassa. Tätä toivon niin itselleni kuin kaikille kolmelle, tai monta teitä nyt onkaan, blogin seuraajalle.

 Vietnam on pinta-alaltaan pikkuisen Suomea pienempi valtio, mutta väkeä on reilut 91 miljoonaa. Keskipalkka täällä on noin 200 dollaria kuussa ja esim. lapsen opiskelu koulussa, jossa opetettaisiin englannin kieltä maksaa 100 dollaria kuukaudessa. Ymmärrettävästi hyvin harva lapsi oppii Englantia koulussa. Ihmiset ovat "köyhyydestään" huolimatta tyytyväisiä elämäänsä ja ylpeitä kotimaastaan. He jaksavat hymyillä ja olla avuliaita meille vaaleanpunaisille jättiläisille ja yrittävät parhaansa mukaan saada meidät turistit nauttimaan olostamme täällä. Otetaanpa esimerkiksi tuo allasvahti tuosta vierestä. Joka ikinen päivä hän on aamuisin hymyillen tervehtinyt meitä, huolehtinut aurinkotuolit meille valmiiksi, tuonut patjat ja tuhkakupit, ja on aina valmiina auttamaan jos vaikka Mixu joutuu paniikkiin altaan syvässä päässä. Sanaakaan herra ei puhu vielä englantia, mutta opiskelee sitä koko ajan työn ohessa kännykän avulla. Nyt on menossa kuudes päivä putkeen kun kaveri on altaalla aamukahdeksasta iltakuuteen kuuma univormu päällään. En tiedä, miten vuorosuunnittelija on onnistunut? Onko vapaapäivä jo tiedossa allasvahdille lähipäivinä? Mutta tämän työputken rasitukset ei vielä kaverin kasvoilla näy, ei ole naama norsunsukuelimellä, kuten joskus meillä tapaa olemaan. Hän näyttää olevan ylpeä työstään ja siitä, että saa olla avuksi meille ja edes hymyillä aina katseemme kohdatessa.

Asumukset ihmisillä täällä ovat meidän mittapuumme mukaan ihan hirveitä. Ei ole edes farmari-Volvoja rötisköjen pihoilla, mutta ihmiset yrittävät pitää hökkeleidensä edustat siisteinä ja eivät varmaankaan tunne samanlaista naapurikateutta kuin meillä. Eikä heillä ole menossa kilpavarustelua menossa kodin elektroniikan suhteen kuten usein meillä. Heille riittää, että saavat lapsille maitoa ja riisiä päivittäin tarjottavaksi. Ja he jaksavat hymyillä ja olla ystävällisiä meille. Hämmästyttävää. Ja myös ihailtavaa.

Vietnamin väestö on verrokkimaihin Kiinaan ja Thaimaahan verattuna jonkun verran keski-iältään nuorempaa. Palkat täällä ovat noin puolet Thaimaan palkoista ja vain neljäsosa Kiinan palkoista. Luonnovaroja täältä löytyy ihan kivasti, mm. öljyä ja metsääkin on n. puolet pinta-alasta, vaikka sodassa sitä 40-50 vuotta sitten rajusti tuhottiin myrkyttämällä. Talous kasvaa vauhdilla ja yritteliäs kansa on vakuuttanut ainakin minut. Jos sukanvarresta joskus jotain löytyy, tulen sitä sijoittamaan Vietnamin pörssiin. Uhkakuvana Vietnamin talouskasvulle on voimakas korruptoituminen.

Yritin tässä kirjoituksessani opettaa teille kahdelle lukijalleni, että joskus tekisi hyvää miettiä itse kunkin asioita vähän syvällisemmin. Miettiä onko kaikki niin huonosti itsellä kun olettaa. Miettiä miten voisi nauttia elämästään nykyistä enemmän. Itsellä on kokemusta parista vuorotteluvapaasta, jolloin pääsin hetkeksi hyppäämään pois oravanpyörästä ja laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Ja hyvää teki. Ilman niitä majoittuisin nykyisin varmaankin pehmustetussa kulmattomassa huoneessa tai kasvaisin horsmaa. Nykyisin pääsen lomamatkoilla lyhyiksi hetkiksi hyppäämään pois jatkuvasta suorittamisesta ja osaan, se täytyy sanoa, nauttia elämästä.

Vaikka täällä kaukomailla ollaan taloudellisesti hyvinkin paljon meitä suomalaisia köyhempiä, uskallan väittää, että täällä ollaan keskimääräisesti paljon onnellisempia kuin Suomessa. Ihmiset osaavat arvostaa sitä mitä heillä on ja ovat tyytyväisiä saadessaan perheensä ruokittua päivittäin. Tiedän monia, joille tekisi hyvää vähän avartaa maailmankatsomustaan ja tulla katsomaan miten täällä eletään.

Ugh, olen puhunut.